Saisinko jäädä kotiin?
On levollista herätä herätyskellosi ääneen - kuin luonto tulisi lempeästi tervehtimään makeasti uinuvaa. Toiset ihmettelevät, miten voit herätä sikeästä unesta linnunlauluun.
Mutta minun onnekseni heräät. En jaksaisi heti aamusta rokkirallatuksia.
Huomenta.
Katsot minua sumuisilla silmilläsi, niin kuin joka aamu. En ole kovin hehkeä aamuisin, mutta etpä taida olla sinäkään. Huomasitko muuten, että ulkona paistaa aurinko?
WhatsApp, Facebook, Ylen uutiset.
Ilmeisesti et.
Jospa huomaisit, kun käyt juomassa lasillisen vettä.
Ah, ihana kappale! Tällä musiikilla on kyllä letkeää aloittaa vapaapäivä.
Ei ehkä kannata laittaa kahvia tulemaan, koska kohtahan siemailet sitä kahvilassa.
N i i i i n .
Olit sopinut tälle aamupäivälle ystäväsi kanssa tapaamisen. Onneksi hän tuntee sinut ja tiesi laittaa vielä viestiä muistutukseksi - tai pikemminkin yllätykseksi!
Tuo kaftaani, joka roikkuu tuolin selkänojalla. Se on ihanan rento ja kesäinen. Se on hyvä, laita se.
Kuule.
Toivoisin, että voisin jäädä tänään kotiin. En oikein latautunut viime yönä kunnolla.
Älä katso minua noin.
Näet ystävääsi puolen tunnin päästä - et voi unohtaa sitä tässä ajassa, kahvilakin on sinulle tuttu paikka JA jos jollekin tulee todellinen hätä, ei se ihminen soita sinulle vaan hätänumeroon.
Kyllä sinä pärjäät ilman minua.
Saisinko jäädä kotiin?
Minä en kaipaa sinun huomiotasi tänään, mutta sen tiedän, että ystäväsi kaipaa sinua.
Ja tiedätkö. Kolmantena pyöränä oleminen olisi aika turhauttavaa ja epämukavaa.
Tuijota vain.
Sinä olet hänelle tärkeä. Aivan varmasti hänkin toivoo olevansa sinulle tärkeä ja huomiosi arvoinen.
Oletko koskaan muuten miettinyt, että ystäväsi oikeasti haluaisi jakaa elämää kanssasi sen hetken, ilman häiriötekijöitä?
Ei hän kaipaa ystävää, joka lakkaa kuuntelemasta, kun Facebook-kirpputorille tulee uusi ilmoitus myytävästä kynttilänjalasta, tai, kun joku toinen kaveri laittaa kakkahymiön WhatsApissa.
Hän kaipaa kuuntelevia korviasi, hassuja ilmeitäsi ja kikattelevaa nauruasi, ymmärtävää katsettasi, pohdiskelevia sanojasi, harmitonta huumoriasi, hulluja ideoitasi.
Myös niitä hetkiä, kun te molemmat olette aivan hiljaa, mutta silti läsnä.
Tuota kaikkea itsekin kaipaat, tiedän sen.
No nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan - VIHDOINKIN!
En kyllä ymmärrä, miksi Lyyti ei ole aiemmin suostunut kirjoittamaan.
Voidaan etsiä vastaus Googlesta joskus, mutta ei todellakaan nyt!
Nauttikaa kahvista ja toistenne seurasta - se tulee olemaan ikimuistoista, vaikka ette otakaan kuvia!
K y l l ä , tulette muistamaan tämän kohtaamisen, vaikka ette ota kuvia. Ala jo mennä siitä...
Eikun älä vielä! Jos vielä viitsisit laittaa minut kännykkäparkkiin, niin olisi mukavammat oltavat.
Kiitos.
Kannattaa muuten ottaa kotiavain mukaan, se ei täällä sisällä paljoa hyödytä.
Tai voihan sitä tehdä noinkin, että unohtaa sen kotiin.
Nähdään myöhemmin!